Ver 1.1 (01.12.2014)
Ihminen on sosiaalinen eläin. Ihminen on evoluution tuote; ei suinkaan mikään kaiken kehityksen valmis lopputuote, vaan alati luonnonvalinnan ja seksuaalivalinnan muovaama eliö. Monet kuvittelevat, että evoluutiolla on jokin päämäärä, näin ei ole. Historian aikana ovat useat kehityslinjat osoittautuneet umpikujiksi. Olemme olleet lajina olemassa mitättömän pienen ajanjakson verrattuna moneen muuhun eliöryhmään maapallon historian aikana.
Ihminen on sosiaalisuutensa ja
älykkyytensä ansiosta menestynyt kuitenkin oikein hyvin, jos mittarina
käytetään sellaisia asioita, kuin kieli, kulttuuri, ajattelu. Ihmisen
biologinen olemus on kuitenkin nähtävissä ja se vaikuttaa, vaikka monet eivät
sitä haluaisi myöntää. Perimämme ohjaa meitä (vai olemmeko kenties vain
välineitä, kulkuneuvo, jotta geenit selviäisivät) monin tavoin; toisilla on
ruskea tukka, toisilla punainen, toiset elävät pitempään, toiset kuolevat
nuorena. Parinvalintaa ja suvunjatkamista ohjaa taustalla seksuaalivalinta.
Sukupuolten väliset erot eivät todellakaan ole vain kulttuurin tuotosta. Emme
toki ole täysin viettiemme orjia.
Se, mikä minä olen ihmisenä, on vahvasti kulttuurin ja sosiaalisten suhteiden tuotosta. Metsässä eläinten parissa kasvavasta lapsesta todellakin tulee ”apinamies”, ja kaikki meistä ihmisistä pystyvät ”epäinhimillisiin” tai ”luonnottomiin” tekoihin, mikäli olosuhteet ovat otolliset. Ihmisellä on itseisarvo, mutta niin on muillakin eliöillä. Ihminen ei ole luomakunnan kruununjalokivi, eikä kaiken muun elämän herra (tai rouva). Jokainen meistä on yksilö.
Kuva 1 Osoitteesta http://www15.uta.fi/arkisto/verkkotutor/testit/index.php?testi=ohih löytyvän ohjaamisen ihmiskäsitystestin tulos 4.5.2014.
Mielestäni objektivistinen ja konstruktivistinen tiedonkäsitys eivät ole toisensa poissulkevia asioita. Allekirjoitan tieteellisen tiedon olemassaolon ja käsityksen: tiedon ja todellisuuden välillä on suora yhteys. Jokainen meistä kuitenkin kokee maailman omien kokemustensa, tunteidensa sekä aikaisemmin omaksumiensa asioiden kautta. me näemme kaikki maailman hieman eri silmin ja tämä on seikka, joka tulee ottaa huomioon opetettaessa asioita. Todellisuuden ja oppijan välinen vuorovaikutus vaikuttaa siihen miten ja mitä kukin oppii.
Filosofiselta kannalta
konstruktivistinen ajattelu siitä, että ei ole olemassa oikeaa tai väärää
tietoa, vaan on erilaisia käsityksiä ja merkityksiä, on oikeutettu. Keskeistä oppimisessa on
oppijan oma aktiivisuus ja tiedonrakentelu, jossa peilataan uutta vanhaan.
Behavioristinen palkitseminen toimii varmasti joissakin tapauksissa, mutta oleellisempaa olisi kaivaa esille oppijan oma motivaatio oppia.
Uskon vahvasti yhteistoiminnalliseen oppimiseen ja sosiaalisuuden merkitykseen oppimisprosessissa.
Uskon, että tutkimuksellinen ote auttaa parempaan oppimiseen.
Opettajan rooli on varmistaa, että opetussuunnitelman mukainen sisältö käydään läpi ja jokaiselle annetaan mahdollisuus oppia. Opettajan tehtävä on luoda hyvät edellytykset oppimiselle. Opettajan rooli on motivoida oppilaita ja saada heidät tarkastelemaan asioita useilta eri puolilta. Opettaja valmistaa oppilaita elämää varten. Opettaja välittää ja on kiinnostunut oppilaistaan. Opettaja oppii oppilaistaan.
Kuvittelen olevani:
Mitä ominaisuuksia kuvittelen haluavani:
· Kaikki ovat yksilöitä
Osaan olla sosiaalinen,
mutta viihdyn vallan mainiosti välillä yksinkin. Vihaan kuitenkin niin kutsuttua
”small talkia”. Viihdyn ryhmissä ja koen, että ryhmien sosiaalinen
vuorovaikutus ja ajatusten vaihto on usein onnistuneiden projektien edellytys.
Voi olla, että usein minut koetaan hankalaksi, koska yritän usein lähestyä asioita epätavanomaisista kulmista. Uutta ei synny, jos ajatellaan ja toimitaan aina samalla tavoin. Uuden etsiminen ei kuitenkaan saa olla itseisarvoista (vai saako?). Vuorovaikutus muiden kanssa edellyttää avoimuutta ja luottamusta. Olen valmis jakamaan omia ajatuksiani, mutta maailmassa, missä elämme, on pakko myös ajatella omaa etuaan. Luottamus ja avoimuus ovat oleellisia.
Monet sanovat, että opettaminen on heille niin kutsuttu ”kutsumusammatti”. Omien kokemusteni nojalla voin sanoa, että pidän opettamisesta / kouluttamisesta. En koe, että se olisi minun kutsumusammattini, mutta toisaalta en osaa sanoa mikä sitten olisi. Olen kiinnostunut useista asioista. Toinen seikka sitten on, miltä opettajan arki maistuu, ja siitähän minulla ei oikeastaan ole vielä lainkaan kokemusta.
Olen, tai olen ollut, asiantuntija muutamallakin alalla. Asiantuntijuudesta tulee hyvä ja voimaannuttava olo. Asiantuntijuuskin on katoavaista. Tietty näkymys säilyy, mutta asiantuntijuutta on pidettävä yllä, kuten kaikkia muitakin taitoja.