Dynaaminen geometria tuo pedagogisesti paljon uutta matematiikan oppimiseen. Mutta voiko sitä käyttää havainnollistamisen lisäksi myös tehtävien ratkaisemiseen yo-kokeessa, siten että nämä kokeelliset ratkaisut antavat osapisteitä?

Plussaa: ratkaistaan tehtävä ensin likimääräisesti kuvaajan ja liukusäätimen avulla jolloin saadaan ymmärrys siitä, mitä ollaan tekemässä (10 oppilaatkaan eivät välttämättä ymmärrä mitä tekevät vaan apinoivat vain kirjan esimerkkiä, nyt tulee myös syvempi ymmärrys parametrien vaikutukseen), lähes kaikki oppilaat pystyvät etsimään oikean ratkaisun vaikeaan tehtävään (jos tehtävässä helpot lukuarvot)

Plussaa: voidaan keskittyä olennaisimpiin asioihin kun solve-hoitaa yksityiskohdat (diskriminanttikin on paraabeli ja se hämmentää, nyt solve hoitaa), hyvä vai huono asia oppimisen kannalta?

Miinusta: isot kirjaimet eli D vs. d (laskin ei käytä isoja kirjaimia lainkaan), muuttujien nimeäminen a ja a_ (edellyttää eri nimiä muuten ruudut keskustelevat liikaa keskenään ja vastaus menee sekaisin).

Sallitaanko yo-vastauksessa merkintöjen epäjohdonmukaisuus joka johtuu tekniikan rajoituksista? Sallitaanko turhat ilmaisut kuten laskimen tuottama teksti ”Valmis” vai pitääkö vastaus stilisoida ennen kuvankaappauksen ottamista? Montako pistettä annetaan liukusäätimellä toteutettavasta kokeellisesta ratkaisusta? max 3p.?

Plussaa: oppilas voi piirtää laadukkaan kuvan tilanteesta, joka auttaa ymmärtämään tilanteesta oleellisen, kynällä ja paperilla kunnollista 3D-kuvaa ei pysty tekemään
Plussaa: konstruoimalla malli tilanteesta, voidaan saada mittaamalla vastauksen likiarvo vaikkapa tarkastamista varten
Miinusta: 3D-mallinnus vie aikaa